1.7.2015

The Girl on the Train




The Girl on the Train on kirja, jonka poimin mukaani sen aiheuttaman kasvavan hypen vuoksi. Kun Stoner ja Kaikki se valo olivat hypensä arvoisia, niin tämän kohdalla jäin kuitenkin ihan hitusen verran ihmettelemään sitä. Kirja oli monin paikoin onnistunut, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuva tai oivaltava.

Tarina oli ihan hyvä ja tyyli jaksoi ainakin pitää otteessaan. Huonosta kirjasta ei siis missään nimessä kyse. Välillä ehkä mentiin vähän sekaville urille juonen suhteen ja jotkin henkilöhahmot jäivät hitusen ontoiksi. Se pääasia, eli tunnelma, oli mielestäni kuitenkin onnistunut.

Tunnelma syntyy erityisesti päähenkilön, Rachelin, sisäisestä ajatusmaailmasta ja eräänlaisesta kamppailusta, jota tämä käy itsensä kanssa. Rachel on alkoholisti ja itse vuosia baareissa työskennelleenä löysin tästä hahmosta jotain todella tuttua. Lähiöbaarien kantisten jutut kaikuivat kirjan sivuilta Rachelin kautta ja välillä oli ihailtava kirjailija Paula Hawkinsin kykyä löytää nämä pienet ihmisyyden palaset niinkin tarkasti ja saada ne mahtumaan paperille.

Myös naiseuden käsitteet nousivat kirjassa tärkeästi esille. Tarinassa on kohtia, joissa Rachel joutuu ikään kuin puolustelemaan itseään jatkuvasti. Tämä ei täytä naiseuden myytin vaatimuksia ja joutuu kirjassa maksamaan siitä. Lukija voikin mielenkiintoisena ajatusleikkinä välillä kääntää roolit mielessään. Olisiko Rachelin käytös ympäristöstä niin tuomittavaa jos kyseessä olisi mies?
 “I can’t do this, I can’t just be a wife. I don’t understand how anyone does it—there is literally nothing to do but wait. Wait for a man to come home and love you. Either that or look around for something to distract you.”

Kirja päällimmäiseksi on murhamysteeri. Rachel kulkee joka päivä junalla työhön, jonka oikeastaan on jo menettänyt ongelmiensa vuoksi. Tämä haaveilee etenkin tietyllä pysäkillä elämästä, jonka haluaisi ja elämästä, joka tällä oli joskus ollut.

Haave-elämää edustaa junan ikkunan läpi tarkasteltava pariskunta, jonka Rachel nimeää Jessieksi ja Jasoniksi, vanhaa elämää taas edustavat näiden kanssa samassa naapurustossa asuvat entinen aviomies Tom ja tämän uusi vaimo Anna. Nämä elämät tuntuvat kuitenkin jäävän pysäkki pysäkiltä yhä etäisemmiksi eikä Rachel tunnu saavan niistä otetta sen paremmin kuin omasta elämästäänkään.
“There’s something comforting about the sight of strangers safe at home.”
Eräänä päivänä tämä kuitenkin lukee Jessien, joka onkin nimeltään Megan, kuolleen. Kyseessä on murha ja Rachel katsoo velvollisuudekseen tehdä jotain auttaakseen. Kyseessä on humalaisen ihmisen myötätunto, jossa tuntuu olevan taustalla epätoivoinen tarve olla jotenkin hyödyksi, mutta toisaalta näyttää myös siltä, että Rachel saattaa olla melko syvällä mysteerissä itsekin. Muisti nousee kuitenkin kirjassa tässä kohtaa tärkeäksi teemaksi. Miten se saattaa tehdä kepposia mielelle ja mieli jää jumiin outoihin ajatuksiin.
 “One for sorrow, two for joy, three for a girl . . . Three for a girl. I’m stuck on three, I just can’t get any further. My head is thick with sounds, my mouth thick with blood. Three for a girl. I can hear the magpies—they’re laughing, mocking me, a raucous cackling. A tiding. Bad tidings. I can see them now, black against the sun. Not the birds, something else. Someone’s coming. Someone is speaking to me. Now look. Now look what you made me do.”

Paula Hawkins on onnistunut luomaan ginin, tonicin ja dieselveturien tuoksuisen kirjan, jossa riittää mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Tyylillisesti sitä on usein verrattu Gillian Flynnin Gone Girliin ja tätä vertausta onkin hankala olla tekemättä. On kuin jostain olisi yhtäkkiä syntynyt uusi "girl-noir" alatyyli kirjallisuuteen.

Kirjaa kutsutaan usein Hawkinsin esikoiseksi, mutta todellisuudessa tämä on tehnyt jo neljä romaania salanimellä. Ensimmäiset romaanit olivat romanttista fiktiota, jotka kirja kirjalta kääntyivät tummempaan suuntaan. Lopulta kukaan ei tuntunut ostavan niitä. Hawkinsin ura oli vaarassa ja paniikki jäyti takaraivoa. Lopulta tämä näköjään antoi mielensä tummimpien osien ottaa tarinasta vallan.

Nyt uuden kirjan myyntiluvut kilpailevat jo Gone Girlin kanssa ja elokuvaoikeudetkin on myyty Dreamworksille jo ennen kirjan julkaisuakaan. Erityisen innolla odotankin minkälainen roolitus elokuvaan keksitään. Voimme siis varmasti odottaa kirjasta syyskuussa myös täällä dekkarien luvatussa maassa hittiä kun Otava julkaisee kirjan suomenkielellä nimellä "Nainen junassa".

“I have never understood how people can blithely disregard the damage they do by following their hearts. Who was it said that following your heart is a good thing? It is pure egotism, a selfishness to conquer all.”

The Girl on the Train, 2015, Paula Hawkins, Riverhead Books

1 kommentti:

  1. Kah kiinnostavaa. Tästä on tosiaan ollut jo vähän ennakkokuhinaa. Minua ei tosin tämä Gone Girl -vertaus hirveästi vakuuttanut, en itse kirjasta niin välittänyt, mutta toisaalta mukavaa että voi ehkä jotain syksyn uutuuksia jättää väliin. ;) Elokuvan voisin sitten vaikka katsoa, jos roolitus on kiinnostava. Kiitos arviosta!

    VastaaPoista